Virallisesti ohi!

 Perjantaina ja lauantaina oli vielä kiireiset päivät töissä. Kunnon loppukiri niinsanotusti! Perjantaina aamulla tein föönauksen ja viimeistelyn raudoilla lyhkäiseen hiukseen. Hän oli menossa tyttönsä häihin ja halusi kampauksen. Föönasin huukset pyöröharjalla pienillä osioilla, jotta hius kohoaisi vähän. Se oli hiukan haastavaa, koska hius oli todella lyhyt. Asiakas oli kuitenkin tyytyväinen.

Tein myös kaksi väriä Tuulan kanssa yhdessä. Toisella naisella oli harmaa tyvikasvu ja pituudessa tummaa ja latvassa vaaleaa. Hän halusi yksivärisen lopputuloksen, joka olisi lämpimän ruskea. Laitoimme värin ensin tyveen ja sitten latvaan. Lopputulos oli hyvä ja asiakas oli tyytyväinen. Unohdimme ottaa kuvan..
Toisessa työssä pyrittiin myös lämpimään ruskeaan ja tummempaan sävyyn mitä hiuksessa oli nyt. Asiakas halusi myös leikata reilusti huonokuntoisista latvoista. Tuula leikkasi ne ennen värin levittämistä. Asiakas oli niin tyytyväinen, että itsellekin tuli todella hyvä fiilis. Se on aina yhtä ihana, kun oma kädenjälki miellyttää asiakkaankin silmää!

Ennen

                                     

Jälkeen

Lauantaina sitten oli aamulla heti hääporukka. Morsian ja kaksi kaasoa. Morsian halusi vaan laineet ja se oli haastavaa, koska hänellä oli niin hento hius. Niiden kuitenkin pitäisi kestää koko pävän kuumassa ja kosteassa ilmastssa. Myös kaasoille tuli kiharaa ja letti. Kumpikaan ei halunnut hiuksiaan kokonaan kiinni. Minä kiharsin toisen hiukset ja jätin ne klipseillä jäähtymään meikkauksen ajaksi. Tuula teki letin hänelle. Hän teki myös morsiammen ja toisen kaason hiukset. 

Morsian

''

Kaaso 1

Kaaso 2

 Meillä oli myös kaksi meikkaajaa relaxspasta. He tekivät meikit kaikille kolmelle! Yhteistyö on kaikille hyödyllistä, koska heidnkään ei tarvitse lähteä juoksemaan paikasta toiseen, kun varmasti muutenkin on jännitys päällä.

Tein vielä loppupäivästä norjalaiselle pojalle hiustenleikkuun, ihan perus ananasmallin. Niin se vaan nejä viikkoa kului ja viimenen työpäivä oli ohi, huhuh..

Töitten jälkeen menin sitten ja tein jotain sellasta mitä en kyllä olis ihan heti uskonut tekeväni.. Otin nimittäin mun ekan tatuoinnin viereisessä liikkeessä. En olisi muuten uskaltanut ulkomailla ottaa mutta reissun aikana tuli juteltua tekijän kanssa ja tutustuttua niin päätin uskaltaa. Pitihän sitä nyt jotain repäisevää vielä tehdä ennen lähtöä! 

Sunnuntai menikin sitten pakkaillessa ja ihmisiä hyvästellessä. Itkuksihan se meni.. Ihan liikaa rakkaita ihmisiä, joita ei tuu näkemään  niin pitkään aikaan tai enää koskaan. Kuka tietää.. Onneksi on some niin voi pitää yhteyksiä! Sanoinkin jo monesti, että Kreikasta on tullut mulle toinen koti, vaikka olinkin siellä vain hetken. Niin sitä vaan kiintyy ympristöön ja ihmisiin nopeasti. Hyvästit, ne ei todellakaan ole mua varten, ei sitten ollenkaan.. Kävin vielä vuoren päältä katsomassa tän samaisen shipwreckin. Täytyy sanoa, että vielä upeempi ylhäältä. Yksi Kreikan kuvatuimmista kohteista kuitenkin.

Kotimatka sujui hyvin, vaikka pitkä olikin. Neljältä ylös ja taksilla kentälle. Sieltä Ateenaan ja Ateenasta viiden tunnin odottelun jälkeen kohti Suomea. Jälleennäkemisen riemu oli varmasti silmin nähtävissä ja onnellisuus myös. Niinhän se kai menee, että sitten kun tuntee ihmisiä enemmän kun yhdestä paikasta ei koskaan tuu olemaan täysin kotona. Itku tuli mennessä ja itku tuli lähtiessä! 

Greek, I will miss you! 

The end.